Kestävyysurheilu.fi tutustui Oulun Hiihtoseuran maastohiihtotoimintaan. Suomen kärkiseuroihin maastohiihdon puolella kuuluvan ryhmän tavoitteena on toimia korkealla tasolla sekä aikuisissa että nuorissa.
Seuran tavoitteena on nostaa nuoria ja lahjakkaita urheilijoita olympiajoukkueeseen jo Pekingin olympialaisiin 2022.
Manageri Jani Oravamäen mukaan Oulun Hiihtoseura pystyy auttamaan myös aikuisten sarjassa hiihtäviä urheilijoita taloudellisesti. Tästä kiitos kuuluu yhteistyökumppaneille ja myös tapahtumajärjestelyille, joista merkittävin on Tervahiihto.
– Oulussa sanotaan usein, että kaikki rahat menee Kärpille, mutta kyllä sitä vielä hiihtoonkin riittää tuollaiselta talousalueelta. Hiihto on edelleenkin sellainen laji, mikä kansaa kiinnostaa. Moni potentiaalinen yhteistyökumppani on sanonut, että hiihdosta on tulleet kuitenkin viimeiset olympiavoittajat, Oravamäki muistuttaa.
Tasainen kuormituksen jakaminen valmennuspuolella
Oulun Hiihtoseuran toiminnassa on mukana urheilijoiden lisäksi paljon valmentajia. Toiminta on pyritty organisoimaan niin, ettei yksi ihminen kuormitu liikaa. Seuran aikuisten ryhmän ja hopeasompa-ryhmän valmentajarinkiin kuuluu yhteensä kahdeksan valmentajaa. Suurin osa on muissa päivätöissä, joten leireillä valmentajavastuu vaihtelee.
Seuran junioreilla on akatemialeirien lisäksi neljä viikon mittaista seuran leiriä. Pyrkimyksenä on järjestää leirit samaan aikaan ja samassa paikassa yleisen sarjan ryhmäläisten kanssa, vaikka leiriohjelma voi ollakin täysin erillinen.
– Juniorit voivat ottaa mallia siitä, mitä on tulossa parin kolmen vuoden päästä, jos jatkaa harjoittelua. Lihashuollot voivat olla samaan aikaan kaikkien kanssa, jolloin juniorit oppivat myös tuntemaan huippuja, perustelee seuran yksi valmentajista, Toni Roponen.
Valmentaja Toni Roposen mukaan nuorten leireillä tavoite on näyttää, että siellä pystytään harjoittelemaan ammattimaisesti. Fokus on nuorten osalta myös hiihtotekniikan kehittämisessä. Kehitystä kontrolloidaan myös leirien välissä erilaisilla testijuoksuilla ja muilla tasoa mittaavilla testeillä.
– Mielestäni suomalaisessa hiihdossa ongelma on se, että on liian vähän valveutuneita valmentajia, joilla on aikaa junioreille, Roponen toteaa.
Marjaana Pitkänen vetovuorossa Oulun HIihtoseuran leirllä Syötteellä. Kuva: Kestävyysurheilu.fi
Yhteisöllisyys kilpailuvaltti muita lajeja vastaan
Seura tekee junioripuolella yhteistyötä naapurikuntien hiihtoseurojen kanssa. Oravamäen mukaan seuratasolla Oulun Hiihtoseura tekee melko vähän yhteistyötä muiden oululaisseurojen kanssa, mutta yksilötasolla yhteistyötä on enemmän.
Maastohiihto kilpailee harrastajista monen muun lajin kanssa. Oravamäen mukaan Oulun Hiihtoseuran vetovoima on se, että lajin parissa sekä nuoret että vanhat viihtyvät yhdessä.
– Meillä on parikymmentä urheilijaa leirillä, jotka ovat 14-40 -vuotiaita. Pystymme tekemään yhdessä asioita ja nostamaan ryhmähenkeä, Oravamäki kertoo.
Eikä OHS:lle ole ongelma, jos nuori haluaa harrastaa useampaa eri lajia.
– Osa on sellaisia, jotka hiihtävät ja ampumahiihtävät. Muutamat pelaavat salibandya ja hiihtävät, hän sanoo.
Oravamäen mukaan ensi kaudella seuran tavoitteena on sijoittua Suomen Cupin naisten viesticupissa kolmen parhaan joukkoon. Miehissä tähtäin on sijoilla 6-8. Nuorten SM-hiihdoissa seura tavoittelee 4-5 mitalia ja Hopeasomman loppukilpailussa useammallakin hiihtäjällä on mahdollisuus 10 parhaan joukkoon.
– Ja tietenkin haluamme saada mahdollisimman monta omaa hiihtäjäämme kansainvälisiin kilpailuihin kuten Suomessa järjestettävien maailmancup-osakilpailuiden kansallisiin ryhmiin, Oravamäki sanoo.
Lähde:kestavyysurheilu.fi